Helka Riionheimo – ristijärveläisjuurinen Kainuun murteen tuntija ja karjalan kielen professori

Helka Riionheimolla o.s. Heikkinen on ristijärveläiset vanhemmat. Hän on suomen kielen professori Itä-Suomen yliopistossa vaikka hoitaakin nyt siellä karjalan kielen professuuria. Helka on tutkinut gradussaan Kainuun murteen muuttumista paikallismurteesta aluepuhekieleksi ristijärveläisellä aineistolla. 

Helka on syntynyt ja kasvanut Kajaanissa, mutta molemmat vanhemmat ovat Ristijärveltä. Äiti Aila Oikarinen on Jokikylästä Pudas-nimisestä talosta ja isä Yrjö Heikkinen Kivikylän Välitalosta.

Helka on viettänyt aikaa sekä äidin että isän kotipaikassa – eniten kuitenkin Jokikylässä. Sieltä on serkkujen kanssa vietetystä ajasta kivoja muistoja. Helkalla ei kaupunkilaisena ollut työrasitteita, kuten serkuilla. Talossa oli yksi-kaksi lehmää, ja heinätöitä tehtiin. Niissä Helkakin oli mukana sekä isän että äidin kotitilalla. ”Olen kerran nähnyt vasikan syntymän”, hän huokaa.

Pienviljelyksiähän kotitilat olivat. ”Yksi perheestä jäi tilalle asumaan ja muut lähtivät kuka minnekin”, kuvaa Helka silloista elämänmenoa.

Helkan isä on harrastanut sukututkimusta eläkevuosinaan ja saanut selville, että kaikki 16 isovanhempien isovanhempaa ovat kainuulaisia. Helka on siis 100-prosenttisesti kainuulainen.

Ristijärveläisjuuriensa takia Helka seuraa aktiivisesti Ristijärven Twitter-tiliä. ”Siitä tulee muistoja mieleen. Täytän 54, ja sitä alkaa olla iässä, että muistelee lapsuusaikoja.”

Pääasiassa oltiin ulkona. Uimassa käytiin vähän isompana, sillä pienenä meitä peloteltiin virtauksella, kun Emäjoki virtaa vieressä. Aika pitkään uskottiinkin virtauksen vaaraan, mutta isompana uitiin.

Mustikassa ja puolukassa käytiin autolla. Vanhemmat tiesivät marikot. Parasta oli eväät kylmälaukussa. ”Kainuulainen rikkoo marjat, ja se on Pohjois-Karjalassa ihan outo termi.”

Kainuun murre paikalliskielestä aluepuhekieleksi

Helka Heikkinen kävi Kajaanissa Vuohengin lukion. Vaikka hänellä oli pitkä matikka, hän lähti opiskelemaan suomen kieltä, sillä lukioaikana äidinkieli tuntui oppiaineena mukavalta.

Vaihtoehtoina olivat Jyväskylän yliopisto ja Joensuun yliopisto. ”Valitsin Joensuun yliopiston, sillä siellä oli professorina suomussalmelainen Alpo Räisänen”, Helka kertoo.

Helka teki gradun Kainuun murteen muuttumisesta paikallismurteesta aluepuhekieleksi. Hän haastatteli kahtatoista ristijärveläistä, joista neljä oli vanhaa, neljä keski-ikäistä ja neljä nuorta. 

”Murteellisuuksia säilyy, mutta murre loivenee nuoremmilla”, toteaa Helka tuloksista.

Helka valmistui maisteriksi 1993, mutta hän jatkoi opintoja ja rupesi tekemään väitöskirjaa apurahojen ja työpaikan turvin -  yliopistolta tuli sijaisuuksia yliopiston opettajan tehtävistä. Tohtoriksi Helka valmistui 2007.

Kielitieteestä ja kielentutkimuksesta tuli Helkalle sydämen asioita. Hän oli post doc -tutkija eli jo väitellyt tutkija. Vuonna 2010 Joensuun yliopisto ja Kuopion yliopisto yhdistyivät Itä-Suomen yliopistoksi. Helka sai Itä-Suomen yliopistosta ensin yliopistonlehtorin pysyvän työsuhteen ja 2017 suomen kielen professuurin.

Karjalan kielessä ja Kainuun murteessa paljon yhteistä

Suomen kielen professuuri Itä-Suomen yliopistossa on siis Helkan oma paikka, mutta nyt hän hoitaa karjalan kielen ja kulttuurin professuuria kolmatta vuotta.

”Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa on sanasto erilaista. Kainuussa on pohjoispohjanmaalaista sanastoa, ja Pohjois-Karjalan murteessa on jälkiä karjalan kielestä”, kertoo Helka.

”Karjalan kieli on suomen läheisin sukukieli, ja karjalan kieli on erityisen lähellä Itä-Suomen murteita”, hän lisää.

Suomussalmella on kaksi vienalaiskylää: Kuivajärvi ja Hietajärvi. Kuhmossa on lisäksi Rimpi-niminen vienalaiskylä. Ne saivat alkunsa 1700-luvulla, kun Lari Huovinen pakeni sotamieheksiottoa. Nyt kylät alkavat autioitua ja kieli on sammunut, mutta sukuseura toimii vielä.

Vienan Karjalassa puhuttu murre on hyvin lähellä Kainuun murretta – siinä on tyypillisesti diftongeja, vaikkakin hieman erilaisia näissä eri murteissa.

Pohjoisimpana on vienankarjala, jota on puhuttu Venäjän Karjalan puolella Kainuun korkeudelle asti. Pohjois-Karjalan korkeudelle on puhuttu eteläkarjalan murretta, ja vienankarjala ja eteläkarjala muodostavat yhdessä varsinaiskarjalan päämurteen. (Eteläkarjalalla ei siis tässä tarkoita Suomen Etelä-Karjalan maakunnan murretta.) Livvinkarjalaa eli aunuksenkarjalaa puhutaan vähän. 

Suomen alueisiin karjalan kieli liittyy paitsi vienalaiskylien kautta myös siten, että  luovutetulla alueella Raja-Karjalassa on puhuttu eteläkarjalaa. Ilomantsin itäosat, Suojärvi, Korpiselkä, Suistamo, Impilahti ja Salmi ovat olleet karjalankielistä aluetta. Näiden asukkaat tulivat siirtokarjalaisina Suomen puolelle.

Suurin osa siirtokarjalaisista oli suomen murteitten puhujia, ja he puhuivat kuin Rokka Tuntemattomassa sotilaassa. Heitä oli noin 400 000. Lisäksi tuli karjalankielisiä reilut 30 000. Näillä oli ortodoksikarjalainen kulttuuri; suomenkieliset olivat luterilaisia.

Heitä asutettiin eri puolelle Suomea, niin että karjalankieliset ovat hajaantuneet ympäri Suomea. Karjalan kielestä onkin tullut uhanalainen kieli. Itä-Suomen yliopistossa tehdään töitä karjalan kielen elvyttämiseksi. 11 000 ihmistä osaa karjalaa ihan hyvin ja 20 000 ymmärtää hyvin. Karjala on suvun kesken käytetty kieli, mutta karjalankieliset asuvat hajallaan.

Yhteensattuman ansiosta Heikkisestä Riionheimoksi

Kerran Helka Heikkinen tapasi Joensuussa ravintolassa miehen, jonka isoisä oli tullut Repolasta Karjalan puolelta Suomeen vuonna 1919. Tapaaminen johti avioliittoon ja uuden sukunimen ottamiseen. Riionheimo on suomalaistettu nimestä Grigorjev. Riionheimon perheessä karjalan kieli oli kuitenkin jo vaihtunut suomeen ja ortodoksisuus luterilaisuudeksi.

Riionheimo on harvinainen nimi; Heikkinen taas ei ole. ”Helevetissäi on puolet Heikkisie, toenen puoli Tolosie, iso kimppu Kinnusie ja Juntusiehi juuttaan paljo”, nauraa Helka. ”Koulussa Kajaanissa oli luokalla kolme Heikkistä.”

”Käyn yhä silloin tällöin Ristijärvellä”, kelaa Helka Ristijärvi-siteitään. ”Serkku asuu talossa, josta äiti on kotoisin. Kun äiti saa toisen koronarokotuksen, voimme käyttää äitiä siellä.”