Oskari Oikarinen - Ristijärveltä videopelien kautta mediamaailmaan

Oskari Oikarinen on 21-vuotias ristijärveläinen. Hän on juuri valmistunut mediapalveluiden toteuttajaksi Kainuun ammattikoulusta. Hän kertoo ristijärveläisnuoren tarinan.

 

Mediapalveluiden toteuttajan koulutus Kainuun ammattikoulussa kestää kolmisen vuotta vuotta. Se valmistaa kaikkiin media-alan töihin: valokuvaamiseen, lehtitaloihin, elokuvastudioihin...

 

Jatkokouluksen avulla mennään syvemmälle tiettyyn alaan. Yleensä ihmiset menee ammattikorkeaan, mutta tälläkin tutkinnolla pystyy saamaan töitä. Freelancerina voi tehdä valokuvaamista tai videoeditointia.

 

Koulu takkusi alkuun keskittymisvaikeuksien takia

 

Ammattikouluun menin käytyäni Ristijärven keskuskoulun. Ensin olin päiväkodissa, mutta sitten eskarissa ja ykkösluokalla alkoi tulla keskittymiskyky ja hyperaktiivisuus vastaan. Sain pitkän prosessin kautta diagnoosin: Hyperkineettinen käytöshäiriö. Olin pienryhmässä muutaman muun oppilaan kanssa. Söin lääkkeitä koko ajan, mutta niistä tuli niin paljon sivuvaikutuksia, että en tykänny niistä. Lääkitys auttoi, mutta lääkityksessä oli enemmän negatiivista kuin positiivista. Ne rauhoittivat rajusti, ja tekeminen jäi vähälle.

 

Kun siirryin yläluokalle, Hyperkineettinen käytöshäiriö suurimmaksi osaksi lopetti oireilun ja pystyin olemaan normaalisti muiden ihmisten seassa. En ole viimeseen viiteen kuuteen vuoteen syöny mittää lääkkeitä, ne lopetettiin sillon.

 

Videopelien kautta löytyi oma ala

 

Suurimman osan peruskoulun vappaa-ajasta käytin videopelien pellaamiseen. Pelasin paljon ja pelaan vieläkin. Näin kaikki Youtubeen tehdyt videopeli-aiheiset videot. Videopelejä tuli itseki tehtyä sillon. Tekniikka ei ollu tarpeeks hyvä ja ei tienny asioista.

 

Pelien kautta löysin tyttöystävän, jonka kanssa olin kaksi vuotta. Tyttö asui Kuopion lähistöllä, ja pitkä välimatka lopulta kävi liian hankalaksi.

 

Kiinnostuin videoiden teosta ja videoeditoinnista, koska se on hyvin luovaa. Siinä saa päästää itseään vapaaksi ja luoda asioita. Vapaus ja luovuus - niistä tykkään videoiden teossa. Halusin opetella videontekijäksi ja videoeditoijaksi. Sitä kautta löysin media-alan. Media-alalla on puitteet missä tehä, kun vehkeet on niin mahottoman kalliita.

 

Supistukset tuntuivat ammattikoulussa

 

Media-ala on niin laaja, että on ihan mahotonta ajallisesti opettaa kaikki mahollinen media-alaan kuuluva. Koulutukseen kohdistuneitten leikkausten takia ei ollu tarpeeksi opettajia ja opettajat ei ollu aina paikalla kun oli tarvis ja opettajilla oli liikaa töitä. Kolome ikävuotta oli sammaan aikaan koulussa eli reilusti yli 100 oppilasta ja parhaimmillaan neljä opettajjaa. Niinpä oli paljolti itsenäistä opiskelua ja asiaan tutustumista.

 

Tekemiäni julkaistuja videoita

 

Tein kolomisen kuukautta DVD:ille videoita extramateriaaliksi suurimmaksi osaksi Kainuussa kuvattuun Pieniä suuria valheitä -elokuvaan.

 

Ammattikoulussa me tehtiin video Kajaanin nuorisotalon Walkersin matkailuautosta. Kainuussa on kaikki aina pitkän matkan päässä, ja niinpä nuorten tapaamispaikkana käytettiin matkailuautoa. Käsikirjoitin videon luokkalaisen kaverin kanssa ja kuvasin sen kuvauskopterilla, dronella, jota ohjataan maasta käsin. Editointi ja jälkituotanto on minun ja luokkalaisen tekemiä.

 

Koulurauha julistettiin tälle vuodelle Kajjaanissa. Siitä oli suora lähetys, joka näytettiin kaikissa Suomen kouluissa. Suora lähetys oli suurinmaksi osaksi minun käsiallaa.

 

Kainuun Sanomissa on Mustaa valkoisella -liite. Kirjoitin siihen kolumnin oppilastyönä. Se käsitteli internettiä ja miten se on auttanu minun yleisiin sosiaalisiin taitoihin ja kuinka paljon hyvää tulee videopelaamisesta.

 

Videoin myös Ristijärven kunnan naistenpäivätervehdyksen, johon kuului Teuvo Väisäsen laulamat kaksi laulua.

 

Lapsuus Ristijärvellä

 

Koti oli ihan kylällä. Pitkään asuttiin Ristijärven koulun entisessä opettaja-asuntolassa, mutta kun se nyt pistettiin remonttiin, muutettiin Pappilantielle rivitaloon. Isä on kotosin vaaran päältä Rajalasta ja suurin osa isän suvusta on asunu Ristijärvellä koko elämäsä. Äiti on Karkkilasta kotosin.

 

Lapsuus Ristijärvellä - joo, tämä on sen verran pieni kylä, että kaikki tunsi kaikki. On paljo tuttuja ihmisiä ja jutut levisi niin noppeesti. Kun on pieni paikka, niin kaveriporukka ei oo niin valtavan suuri. Harrastettiin airsoftausta: oli kuula-aseet, millä hypittiin metässä, ja ammuskeltiin toisiamme; oli tietennii suojavarusteet. Polkupyörillä tuli ajettua paljon, talvella potkureilla.

 

Nykypäivänä on paljo enemmän kerhoja, van sillon niitä ei ollu. Ite jouvuttiin keksimään kavereijen kesken tekemiset. Uimista tuli pienempänä tehtyä Pappilanrannassa paljo - joku viikonloppu ei mittää muuta tehty. Laskettelu oli toinen. Lasketeltiin aina kun Saukkovaara oli auki. Isä oli töissä Saukkovaaralla, rinteitä ja latuja hoiti.

 

Minulla on vanhempi isoveli ja nuorempi veli. Isoveli asustaa jo omillaan ja sillä on oma perhe. Minä, pikkuveli ja äiti asutaan vielä saman katon alla. Isä menehty kahdeksan vuotta sitte äkilliseen sairauteen.

 

Työnsaantinäkymät

 

Tällä hetkellä valvon Ristijärvellä nuokkaria ja pidän sitä auki. Nuoriso kokkoontuu joka perjantai klo 18 - 21. Elisa Pääkkönen  pittää maanantaisin.

 

Työnsaantinäkymät riippuu siitä, kuinka pitkälle minä Ristijärveltä halluun lähtee. Todennäkösesti Kajjaanissa ei oo hirveesti media-alan työpaikkoja. Pitäsi todennäkösesti lähteä etelämpään ja jopa ulkomaille. Jos pystyy tekemään töitä freelancerina, niin voisi löytyä editointia ja valokuvaamista jossain määrin.