Pertti Raninen - kerihtimet piti vaihtaa faksiin

Pertti Raninen asuu Ristijärven Lumivaaralla. Hän kertoo, miten lammasfarmarin työ kävi kannattamattomaksi ja miten viestintätekniikasta sitten lähti leipä.

Pertti Raninen on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Kajaanissa. Keski-Suomessa hän on ollut vähän aikaa, samoin Suomussalmella.

Kävin Kajaanissa teknillisen koulun, ja sitten menin Kajaani-yhtiölle.

Pertin sielunmaisema on vaaramaisema: Pihlajavaara, Lumivaara, Peuravaara... Äiti on syntynyt Uvalla. Äidin isä on muuttanut Peuravaaralta Uvalle.

Ei kaupunkielämä ole minua varten, tuumasi Pertti yhdessä elämänsä käänteessä. Lammashomma oli nousemassa. Siitä kirjoiteltiin ja puhuttiin. No niinpä sitten hankittiin lammastila Juurikka Lumivaaralta.

Kun muutettiin 83, tämä oli ihan vilikas kylä - oli tapahtumia, kyläiltoja ja lasten hiihtokilpailuja.

Susista ei siihen aikaan ollu minkäänlaista haittaa. En oo elävää sutta nähny.

Innokkaana alettiin lampaita kasvattaa. Kerihtimet oli meijän teknisimmät laitteet.

Ne oli Kainuun lampaita. Parhaimmillaan meillä oli niitä noin 30.

Vaimo kulki töissä Hyrynsalmella röntgenhoitajana.

Lampailla ei saanu toimeentulloo, niin sivuhommina rupesin heti tekemään suunnittelutöitä entiselle työnantajalle ja vähän muillekin. Sitten oli pakko älytä, että ei tämä kannata tämä lammashomma. Oli lyötävä hanskat tiskiin.

Van sitten tuli viestintätekniikka: ensin faksi ja sitten modeemit ja sähköinen viestintä. Etätyö rupesi sujumaan. Minä oon etätyön pioneeri.

Nyt oon enimmäkseen eläkkeellä, mutta vielä on muutama asiakas, joita palvelen. Elektroniikkateollisuuteen teen suunnittelutyötä, lähinnä hienomekaniikkaa.

Asumaan jäätiin Lumivaaralle. Ei ollu ajatustakaan, että muutettassiin muualle. Vaimo joutui kulkemaan Kajaanissa. Nyt hänkin on eläkkeellä.

Van kun on vaarat mielenmaisemana, niin ei niitä sieltä pois saa.