Raumalainen Veli-Pekka Nurmi on rakastunut Ristijärveen

Veli-Pekka Nurmi on kotoisin Rauman läheltä, pienestä Panelian kylästä. Työkseen hän elää etelässä kaupunkilaiselämää Onnettomuustutkintakeskuksen johtajana, mutta vapaa-aikaa hän viettää Ristijärvellä niin paljon kuin mahdollista. Veli-Pekka kertoo, mikä häntä Kainuussa kiehtoo.

Olen Lounais-Suomesta Rauman läheltä kotoisin ja kasvanut siellä. Kainuu oli silloin jotenkin niin kaukana, maakuntalaulun takana, mutta kymmenisen vuotta sitten lähipiiri vei minut Kainuuseen Ristijärvelle ja ihastuin siihen - luontoon ja ihmisiin.

Tukikohta Kainuussa on Ristijärven Pyhännänkylällä. Se on peruskainuulainen pientila, joka on rakennettu perheen asumiseen ja elämiseen sotien jälkeen: hirsitalon ja kahden lehmän navetan muodostama pihapiiri järven rannalla - ei vieläkään sähköä. Kun oma arkielämä pyörii tietojärjestelmien ja tekniikan parissa, missä sähkö on välttämätön, on hieno asia päästä sähköttömään korpiympäristöön.

Luonto on hirveen hieno Kainuussa

Kainuu on täydellinen paikka vapaa-ajan viettoon metsästyksen ja kalastuksen parissa. Tykkään kanalintumetsästyksestä ilman koiraa. Kainuulaisten mielestä se on kuin menisi kylpyammeeseen ongelle.

Pitää tuntee maasto ja lintujen käyttäytyminen. Meitä on pieni porukka kun käydään metsällä. Me ollaan sanottu olevamme retkeily- ja valokuvauskerho usein ennemmin kuin metsästysseurue. Metsästys ei ole sitä, että sieltä haetaan, vaan sieltä saadaan jos saadaan. Se on hyvässä seurassa hienossa ympäristössä luonnossa touhuamista.

Kännyköissä on nykyään hirveän hyvät kamerat. Ympäri vuoden Kainuun-kuvia katotaan ja niistä puhutaan silloinkin, kun me ei olla Kainuussa.

Metsäkanalintumetsästys on jaloin metsästämisen laji, ja Kainuussa on siihen parhaat edellytykset. Me syödään kaikki, mitä saadaan - meillä ei ole koskaan poisvietävää. Seurueeseemme kuuluu ammattikokki. Sen parempaa ruokaa ei oo kuin me sähköttömässä pirtissä laitetaan.

Iso-Pyhännästä tulee sopivasti kalaa. Sitä me laitetaan. Meil on ihan hirveen hyvät sapuskat siellä. Viimeks meidän Kainuun-retken aterialla oli pyyn rintafilettä karpalohillokkeella ja teeriviillokkia perunan ja punajuurten kera.

Kainuulaiset on aitoja ja välittömiä

Ihmiset ovat ihan erilaisia Kainuussa kuin jonkun verran etelämpänä, jo vaikkapa Savossakin. Tulen hirveän hyvin kainuulaisten kanssa toimeen.

Kun siel Kainuussa on, siel kun viettää aikaa, niin normaalit etelän elämään liittyvät jutut - politiikka ja kaikenlaiset etelän veivaukset - rupee tuntuun tosi vähäpätöisiltä.

Vielä sellainen Ristijärvi-kuriositeetti, että nyt kun olen pyörinyt Kainuussa kymmenkunta vuotta, niin etelästä on löytynyt paljon vanhoja tuttuja, joilla on siteitä Ristijärvelle. Olen itse akavalaisen korkeasti koulutettujen työttömyyskassan KOKOn hallituksen puheenjohtaja. Esimerkiksi KOKOn varapuheenjohtaja on käynyt keskikoulun Ristijärvellä, ja hänellä on kesämökki Sotkamossa.

Mä en oo koskaan oppinu sitä kainuun murretta. Minun äidinkieli on rauman giälen sukua.

Vaatimattomista oloista tohtoriksi

Olen vaatimattomista oloista, mutta sain käydä keskikoulun. Lukion kävin Eurassa. Opiskelemaan menin Tampereen teknilliseen korkeakouluun sähkövoimatekniikkaa tullakseni sähkölaitosinsinööriksi.

Vuonna 2001 väittelin tohtoriksi tulipaljojen syitten selvittämisestä. Pyörittelin tilastollisesti 1 758:aa sähköstä aiheutunutta tulipaloa ja 42 parametriä. Sähköpalojen riskienhallinta oli väitöskirjan nimi.

Tulipalojen tutkinta on edelleen iso asia työssäni. Lisäksi olen yli 20 vuotta opettanut muuan muassa poliisiopistossa ja nyttemmin poliisiammattikorkeakoulussa palojen syiden selvittämistä.

Asun Turussa, vaikka työpaikka on Helsingissä. Koronapandemian puhjettua olen 17.3. määrännyt työpaikan hajautettuun työhön, eli teen työtä pääosin etänä.

Kainuulainen suomaisema on tavattoman kaunis, ja siellä on lakkaa, jota Lounais-Suomessa ei juuri ole. Nyt korona-aikana tuttu taiteilija julisti Facebookissa, että häntä koronauutisointi tympäsee, ja hän lähti maalaamaan. Taiteilija maalasi suomaiseman. "Myytkö ton", kysyin häneltä, ja saatiin kaupat aikaseksi. Nyt minulla on olohuoneen seinällä suomaisemataulu ja tavallaan Kainuu usein silmissä.

Kainuusta on muodostunut hirveen tärkee paikka mulle. Nyt kun omat lapset on isoja ja maailmalla, minulla on haaveena, että voisin muuttaa sinne.