Ristijärveä on kohdannut onni saada asukkaakseen kuuluisa luontokuvaaja Lassi Rautiainen

Ristijärvelle on muuttanut maankuulu ja jopa maailmankuulu luontokuvaaja Lassi Rautiainen vaimonsa Anne Rautiaisen kanssa. Tämä näkyy jo Ristijärven elämässä, sillä Lassi Rautiainen piti Pyrylässä 28.11. luontokuvaillan, joka kiinnosti monilukuista yleisöä. Ristijärvi on vilahdellut luontokuvaajan elämässä pitkin matkaa. Lassi Rautiainen kertoo tässä, miten hänestä tuli luontokuvaaja ja millaista luontokuvaajan elämä on.

Olen syntynyt Suomussalmella. Kotikulmilla kuuntelin sunnuntaisin tarinoita, joiden aihepiirinä olivat sota-aika, karhut ja savotat. Karhujutut vähän epäilyttivät.

Kun Rukalla oli isot urheilukilpailut 1968, Veikko Kankkonen ja Björn Wirkola kilpailemassa, niin minä kulutin kisa-ajan karhuhäkin luona. Karhu oli matkailunähtävyytenä. Siitä sain kipinän päästä näkemään karhua lähempänä - karhun sielunelämä vaivasi mieltä.

Aseita oli tuohon aikaan joka talossa, ja me pojat ammuttiin pilkkaa. Sain 12-vuotiaana pystykorvan, Jepen, ja siitä jäi metästysvietti päälle. Tietysti kalastettiinkin - verkkopyyntiä ja hauki- ja matikkakoukkuja.

Se oli rintamamiesperheen elämää. Oli lehmiä, possu ja lampaita. Meitä oli viisi lasta, ja minä olin kuopus. Minusta piti tulla tilanjatkaja, vaan olin eri mieltä: raskas työ, raataminen, huonot tienestit - ei!

Lukion jälkeen hakeuduin Kajaaniin OKL:ään. Minusta piti tulla opettaja, mutta minä kaikki ajat kuvasin ja liikuin metsässä. Gradu jäi tekemättä.

Luokkaretken juttu johti freelance-toimittajan uraan

Keskikoulussa Suomussalmen kirkonkylässä kirjoitin  tarinan Ahvenanmaan luokkaretkestä paikallislehteen. Päätoimittaja Matti Vainio soitti kesällä, että juttua  pitäisi lyhentää, kun ollaan vielä linjurissa matkalla kohteeseen, vaikka useita sivuja on jo julkaistu.

Pääsin kesätoimittajaksi tähän Suomussalmi-lehteen, ja olin useamman kesän. Suomussalmi-lehdestä tuli Salmelainen, kun Hyrynsalmi liitettiin siihen mukaan ja myöhemmin Ylä-Kainuu, kun  Puolanka otettiin levikkialueeseen.

Kun olin saanut alun kirjoittamisesta, niin sain kesällä 75 ensimmäisen kameran lehtijuttujen tienesteillä. Aiemmin kuvasin lehtitalon kameralla. Rupesin tekemään freelance-juttuja Kainuun urheilutapahtumista Kalevaan Kajaani - Rvi - Sotkamo-alueelta. Kuvasin ja kirjoitin. Samalla tein luontojuttuja muihin lehtiin, kuten Seuraan ja Apuun.

Majavan pesä merkittiin ympyrällä

Minulla oli Suomussalmella kaverina kuvaaja Pertti Härkönen, joka oli Kainuun Sanomissa kesäkuvaajana. Kuvattiin Pertin kanssa lintuja, erityisesti lapinpöllöä, ja karhua kantamalla mehtään haaskoja.

Sattui erikoinen hassu tapaus, kun olin lehessä töissä. Raatepurolla oli majavan pesä, ja me  mentiin päivänvalon aikana kahtomaan majavan pesää. No kuva oli mustavalkoinen, josta ei meinannut löytää koko pesää. Päätoimittaja ehdotti kohteliaasti, että koska lehden lukijoista osa on huononäköisiä, niin  merkitään kuvaan ympyrällä majavan pesä ja kerrotaan, että ympyrän sisällä oli majavan pesä.

Lehtitalossa oli Minolta-järjestelmäkamera. Canonilla kuvasin vuoteen 2001 saakka, digikamera Nikonilla sen jälkeen. Kun toimittajia tuli lentämällä Kajaaniin, niin toimin niille kuvaajana. Minulla oli Pressfoton telefotolaite, jolla toimitin iltapäivälehtiin kuvia. Ite piti tehdä pimiö, niin kyselin taloissa, saako teidän vessassa kehittää kuvia. Kuvat lähetin puhelinlinjoja pitkin telefoto-laitteella.

Kekkoskirja

Kajaanissa oli Kalevan kisat 1984. Me kuvattiin Pertin kanssa kolme parasta joka lajista ja tehtiin ensimmäinen kirja.

Itsekin kilpailin kahdeksan vuotta pituushypyssä ja pikajuoksussa - kilpailin ja treenasin. B-pojissa hallussani oli kymmeniä vuosia SVUL:n Kainuun piirin ennätys pituushypyssä: 640 cm. Seurani oli Suomussalmen Rasti. Nykyisellään käyn lentopallossa Kajaanissa maanantaisin ja keskiviikkoisin.

1985 julkaisimme Pertin kanssa kirjan Suomussalmi ekokunta ja myöhemmin kirjan Kainuun luonnosta: Metsät, vaarat, järvet.

Me tehtiin Härkösen Pertin kanssa myös kirja Urkista. Historioitsija Reijo Heikkinen oli tekstintekijänä, Pertti ja minä kuvittajina. Reijoon tutustuin OKL:ssä, kun hän piti historian luentoja. Kekkoskirjassa oli haastateltavana ristijärveläinen Topi Pulkkinen, joka oli Kekkosen kaveri kuten myös Komulan Setti – Tommi-puukkojen takoja Hyrynsalmelta. Tutustuin nuoruuden juttuvaiheessa Urho Mäkäräiseen ja Väinö Kärnään, joka oli rehtorina.

Ristijärvellä tämän vuoden marraskuussa kuvattu revontulikuva.

Sammakkoprofessori ajoi kuvamanipulaatioon

Seuralehden toimittaja soitti ja pyysi kuvaamaan hyrynsalmelaista sammakkoprofessoria Taisto Heikkistä. Suunnittelin, että Taistolla olisi kuvassa kädessä sammakko ja kotitalo näkyisi takana hämäränä.

Odotin, kun toimittaja jututtaa sammakkoprofessoria tuntitolkulla. Kun tuli kuvauksen vuoro, niin ilmeni, että koko talossa ei ollu moneen viikkoon nähny sammakoita. Etittiin sammakoita suolta - ei löyvetty. Ei ollu sammakoita nähny sammakkoprofessori moneen viikkoon sinä kesänä. Turvauduin kuvamanipulaatioon. Otin Taistosta kuvan niin, että sillä oli tyhjä koura, ja istutin siihen kuvakokoelmistani sammakon. Kuva oli Seura-lehden kannessa. Tästä sammakkoprofessori sen verran oppi, että kun häntä haastateltiin TV-uutisissa, niin hänen kädessään oli jo oikea sammakko.

Kysyntä johti karhujen kuvaamiseen piilokojuista

Olin Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n jäsen ja tosi innokas aktiivi. Ajauduin eri tehtäviin,  olin mainoshankkijanakin. Hain sponsoreita, että voisimme vaihtaa lehtemme mustavalkoisesta väreihin.

Göteborgin lähellä Vårgårdassa oli 80-luvun lopulla luontokuvafestivaali, ja minua pyydettiin sinne esiintymään aiheena karhu. Kerroin karhujen elämästä ja näytin karhukuvia. Ruotsalaiset ja norjalaiset kysyivät, milloin he pääsisivät kuvaamaan karhuja. Olin myös toisessa tilaisuudessa, jossa oli norjalaisia kuvaajia. Niinpä kesäkuun 4. päivä kello 17 ajoi Oslosta Kajaaniin Norjan tunnetuin luontokuvaaja - muuten hammaslääkäri ammatiltaan - kuvaamaan karhuja. Hän kertoi muille kokemuksestaan, ja soittelemalla ja kirjeitse tuli lisää kuvaajia.

Kiersin 20 maassa pitämässä esitelmiä luontokuvaamisesta: Kanadassa, Venäjällä, Kiinassa ja Euroopan maissa. Minusta tuli piilokuvauksen konsultti.

Luontokuvailta Ristijärvellä alkamassa.

Piilokoju puussa

Härkösen Pertin kanssa ruvettiin tekemään piilokojuja. Kun suomussalmelaiset metsästivät karhuja puussa istuen, niin mekin tehtiin ensimmäinen piilokoju puuhun 1978. Se oli teltta.

Kun Kuhmossa 87 uutisoitiin, että karhu hyökkäsi moottorikelkkailijan kimppuun, niin me mentiin kahtomaan se paikka. Hirviemän ja -vasan oli karhu tappanut.  Siitä tehtiin haaska ja vesivanerista puuhun koju. Mutta karhu ei tietenkään ollut hyökännyt kelkkaa kohti vaan oli paennut omia jälkiään pitkin tielle, kun kuuli kelkan äänen eikä pystynyt paikallistamaan ilmansuuntaa.

Vuojesta 91 lähti rullaamaan kuvaajavirtaa Ruotsista ja Norjasta ja muualtakin. Lentokentältä soitettiin, että tässä on sulle asiakkaita, kun jotkut tuli Kajaaniin ilmoittamatta minulle aikeistaan.

Malmössä vain teatterin siivooja katsojana

Ruotsin TV:n luontofilmaaja Bo Kristiansson teki meidän kojuista kolme luontofilmiä karhusta, ahmasta ja sudesta. Bossella oli 16-millinen kamera ja minulla dioja. Ruotsin TV myi eri maihin näitä filmejä, ja kaikissa oli minun nimi. Siitä tuli asiakasvirtaa.

Susikuva on otettu Kuhmossa tämän vuoden marraskuussa.

Kierrettiin Ruotsin luontokuvailtoja. Kerran ajettiin Malmöhön 400 kilometriä, kun siellä piti olla luontokuvailta, van teatterin ovet oli lukossa eikä kettään näkyny missään. Vain siivooja oli paikalla. Luontoillan järjestäjä oli ulkomailla, ja hän oli unohtanut koko illan -  sori vaan. No pidimme luontoillan siivoojalle, ja siivooja oli ikionnellinen.

Luontofilmit ja kuvaesitykset oli ratkaiseva asia, miksi Ruotsi ja Norja niin kiinnostuivat luontokuvauksesta. Alkuunhan minä vastustin ja torppasin koko jutun, kun se häiritsi omaa kuvaamista, mutta aika pakotti muuttamaan asennetta. Aikaisemmin myin arkistokuvia kuvatoimistoille ja kansikuvia Ranskaa ja Saksaa myöten, mutta kun tuli digiaika, niin kuvakauppa ei enää kannattanut.

Ristijärven luontokuvaillan yleisöä.

Yrittäjäksi ajautuminen oli "täysvahinko"

Sanoin Ristijärven luontokuvaillassa, että olen ikäni tehny asioita joita en oo suunnitellu; olen sattumien kautta ajautunut tilanteisiin.

Alkuvuosina, kun kiinnostuneita kuvaajia tuli piilokojulle, niin keitin heille hirvikeiton tai kalakeiton kattilassa ja mentiin kämpälle Kuhmossa. Se oli Metsähallituksen vuokrakämppä, jota vuokrasin alkuun kuukaudeksi tai muutamaksi tai puoleksi vuoksi. Lopulta ostettiin Metsähallitukselta Kuikan kämppä ja 10 hehtaaria maata.

Ristijärven toiselta  Arto Toloselta saimme kolarihirviä haaskaksi, ja toisen Arto Tolosen kanssa suunniteltiin toimenpiteitä Wildlife Safaris Finland Oy:lle (perustettiin 2013 poikani Samin kanssa). Aiemmin vuodesta 1988 minulla oli kommandiittiyhtiö Articmedia Lassi Rautiainen ky ja sitä ennen toiminimi Kainuun Mainoskuva.

Ristijärveläisellä Kari Heikkisellä oli  Kajaanissa Videomikro ky. Hän oli Helsingissä opiskellu elektroniikka-alan koulutusta ja työskenteli MTV:llä 14 vuotta. Kari kysyi, että ruvetaanko kimppaan. Vuokrasimme teollisuuskylästä 200 neliön tilat. Meillä oli 10 - 12 hengen henkilöstö. Tehtiin kuntien esitteitä ja Ristijärvelle mm. Optipoint-tuotteiden esitteitä. Laahtasen lomakylän Kurkisen Erkille tehtiin postikortteja. Olen tehnyt 1,5 miljoonaa postikorttia. Postikorttituotanto oli vakio. Kierrettiin matkailuyritykset Kainuussa, hotellit, lomakylät, kaupat, kioskit ja kunnat Kuhmossa ja Lapissa. Valmiit kortit kiersin myymässä.

Hiisijärvellä Karin kotona

Seefeldin MM-kisoissa 1985 ristijärveläinen Kari Härkönen voitti 15 km maailmanmestaruuden.

Seurasin hiihtoa Karin kotona Hiisijärvellä, ja tein Kalevaan jutun siitä, miten isä ja äiti suhtautuivat pojan voittoon. Kuskasin myöhemmin Karin studiolle kultamitali kaulassa ja panin hänet puku päällä tuijottamaan suoraan kameraan.

Merkittävä henkilö elämässäni on ollut Hannu Hautala, kuusamolainen ammattiluontokuvaaja. Kuusamo tuli sitä kautta tutuksi. Niinpä olin taiteellinen johtaja Kuusamo Nature Foto luontokuvatapahtumassa vuosina 1996 - 2010. Vielä vuosina 2016 - 2018 vedin sitä. Se oli pitkä jakso.

Palkinnoista merkityksellisimmät

Olen saanut paljon palkintoja. Niistä on CV:ssäni pitkä luettelo. Nämä ovat niistä itselleni merkityksellisimpiä: Paras Euroopassa kuvattu lintu- ja nisäkäskuva vuonna 2005 eli kaksi euroopanmestaruutta. Suomen Vuoden luontokuva -kilpailun voitin 2007 kuvalla, jossa kolme sutta ajaa karhua. Kuva sai paljon julkisuutta myös ulkomailla, ja safareihin alkoi tulla kysyntää.

Helsinkiläinen pörssifirma Bulevardilla halusi kuvasta julmetun ison seinän levyisen kuvan, ja menin sinne pukumiesten tykö metsurin vaatteissani. Ulkomailla julkaistiin siitä uusi kuva. Tuli lisäasiakkaita, mitä en ollut suunnitellut ollenkaan.

Se oli uusi ja erilainen aihe: Kuhmossa alkoi tulla susia samoille apajille karhujen kanssa, ja ne leikki keskenään. Julkaisin kaksi kuvaa nimellä Friends, missä karhu ja susi olivat rinnakkain ja tuijottivat johonkin. Netissä oli 1 200 paikkaa, missä se kuva oli ollut lupaa kysymättä. USAlaiset ovat ostaneet printtejä omaan kotiin. On miljoonia ja miljoonia ihmisiä, jotka ovat nähneet tuon kuvan. Yhdistys, jolla on 44 miljoonaa jäsentä USA.ssa, kysyi lupaa käyttää kuvaa.

Tunnettu on myös mustavalkoinen kuva, jossa korppi yrittää iskeä karhun selkään eli korppi jahtaa karhua. Kuvien tunnettuus lisäsi safaritoimintaa.

Kuhmossa tuli karhun jälkeen haaskoille myös ahma. Muutama ahma pyöri kuvattavana. Ilves ei käytä haaskoja, joten ilvestä olen kuvannut eläintarhoissa.

Ristijärven-talollamme on unelmasijainti

Etsittiin vaimon kanssa järvenrantapaikkaa eli taloa lähellä järvenrantaa Sotkamo -  Kajaani-alueelta. Ei löydetty, mutta Paltamo ja Ristijärvihän ovat lähellä. Ristijärvellä tuli Iijärven rannalta talo myyntiin. Talolla on mahtava ympäristö. Ollaan tehty remonttia paljo ja pitkään, kun haluttiin omat sisätilaratkaisut. Varastojen rakentaminen on kesken, van elokuusta asti on asuttu Ristijärvellä. Meillä on Kajaanissa talo ja muutto on kesken - muuttoilmoitusta ei oo vielä tehty.

Valokuvaus ja yritystoiminta jatkuu Ristijärveltä käsin

Minulla on Macin tietokone ja neljän-kuuden teran ulkoisia kovalevyjä muutama kappale. Niille teen ja niillä säilytän kuvia.

Tämä kuva metsosoitimesta on otettu tämän vuoden toukokuussa Kuhmossa.

Kuhmossa pyöritän Wildlife Safaris Finland Oy:tä. Poikani Sami omistaa 40 prosenttia osakkeista ja mulla on 60 prosenttia. Meillä on 8 - 10 hengen työporukka, ja meillä käy vuosittain 900 - 1 000 asiakasta 30 maasta. Niitä tulee aivan ihmeellisistä maista, kuten Filippiinit ja Uusi Seelanti.

Yritystoiminta jatkuu, olen täysillä mukana. Joka viikko käyn 1 - 2 päivää Kuhmon kämpällä. Annen kanssa kuvataan revontulia ja lintuja. Ollaan menossa Kuusamoon joulun aikaan kahdeksi viikoksi.

Oulangalle perustin 1999 kotkastudion Juhtivaaralle. Nyt olen luopunut kotkapaikan pyörittämisestä mutta käymme pari reissua talvisin tutussa miljöössä muistoja verestämässä.