18.11.2024
Ristijärveä on taas tuurannut - sympaattinen perhe pitää meillä pizzeriaa
13.12.2020
Eeva Kemppainen kertoo helmeilyharrastuksestaan eli helmien teosta. Tarinasta voi loppuun asti lukeva löytää jopa joululahjavinkin.
Leena-sisko soitti syksyllä 18, että Kajaanissa on myynnissä koruntekijän jäämistö ja olisinko minä kiinnostunut korujen tekemisestä, jos hän ostaisi sen jäämistön. Minä en ollut koskaan tehnyt yhtään korua, mutta olen aina ollut avoin uusille asioille, niin minä en empinyt hetkeäkään vaan sanoin, että kiinni veti. Leena-sisko on tämän helmeilyn äiti.
Olen syntynyt Sotkamossa ja viettänyt siellä lapsuuteni ja nuoruuteni ja käynyt ylioppilaaksi. Opiskelin laboratorionhoitajaksi Oulussa ja myöhemmin vielä erikoislaboratorionhoitajaksi.
Olin töissä Kainuussa Puolangalla ja Kajaanin keskussairaalassa. Lähdin Kainuusta Rantasalmelle ja Rääkkylään, jossa olin monta vuotta. Leena-sisko soitti Kajaanista, että nyt on Ristijärvellä paikka auki, että tule sinäkin tänne Kainuuseen takaisin. No minä hain Ristijärven paikkaa ja tulin valituksi.
Tulin Ristijärvelle 88. Muutamia aikoja siinä meni, van sitten minun elämääni tuli Pentti. Pentti oli töissä täällä. Ristijärveltä pitäen lähdin sinne Ouluun erikoistumiskoulutukseen vuonna 90. Silloin ei vielä Pentin kanssa seurusteltukaan, mutta etäisyys teki sen, että oli helppo ruveta riiaamaan - Ristijärvellähän on hyvin pienet nämä ympyrät.
Asiat etenivät hyvin tiheään tahtiin: keväällä 91 mentiin kihloihin ja sitten meidät jo toukokuussa vihittiinkin. Eeva Karppisesta tuli Eeva Kemppainen. En luonnollisesti lähtenyt pyrkiytymään erikoiskoulutuksen mukaiseen työhön, kun jäin Ristijärvelle.
Helmikuussa 92 syntyi Laura-tyttö, joka syyskuussa väitteli teologian tohtoriksi. Heinäkuussa 95 syntyi Hannu. On se iso lahja, kun on tyttö ja poika. Hannu on aina ollut semmoinen, joka on tehnyt käsillään eikä ole viihtynyt kirjojen parissa. Hän on Liperin höyläämöllä höylärinä ja oikein tykkää, kun saa paneeliä höylätä ja näkee kättensä työn jäljen.
Olin pitkään Ristijärvellä laboratorionhoitajana. 2015 työt Ristijärvellä vähenivät niin, että soitin esimiehelleni, että täällä on niin vähän töitä, ettei kulu aika. Sitten olinkin Ristijärvellä, Paltamossa ja Kajaanissa. Nyt minulla on menneillään kevennetty työrupeama: olen töissä Nordlab Kajaanin laboratoriossa osa-aikaisesti.
Olen sairastellut paljon. Lannerannerangan luudutusleikkauksia on ollut kaksi, diagnoosina psorireuma ja selkärangan rappeumatauti.
Olen ollut monia vuosia sairauslomalla. Tosi paljon on ollut kipuja, mutta aina olen saanut apua. Olen päässyt parhaiden asiantuntijoiden hoitoon, ja siitä oon enemmän kuin kiitollinen. Kun ikää on tullut, niin toipuminen vie vähän pidempään kuin nuorempana.
Korujäämistö odotti Kajaanissa Leenan ja Karin aitassa: isoja laatikoita ja kauppakassillisia helmiä. Me ihmettelimme Leenan kanssa lukuisten kassien sisältöä kuin pikkutytöt.
Kotona järjestin helmet säilytyslaatikoihin omiin lokeroihinsa ja ryhdyin tutustumaan, kuinka koruja mahdetaan tehdä. Youtuben kautta opettelin, kuinka helmistä kehkeytyy koru ja mitä kaikkea siihen tarvitaan: vaijeri, kiinnityshelmet, kiinnityshelmen suojat, välirenkaat, lukot…
Vähitellen helmeily alkoi sujua, ja siitä tuli rakas harrastus.
Minusta tämä helmeily on kuin kaunista unta elämässäni. Kun valitsen materiaalin, niin näen jo kokonaisuuden, mitä minä haluan.
Siitä alkoi uusi aluevaltaus. Sikäli kun pystyin istumaan, koruja alkoi syntyä. Kun syksyllä 18 aloitin, niin joulukuussa 18 Leena ja hänen miehensä Kari olivat myymässä niitä Vuoreslahden kylätalolla ja Ristijärven Virtaalassa. Itse minä kävin Virtaalassa asiakkaana, kun olin vielä toipilas.
Design Eevalla oli keväällä 19 näyttely Kajaanin kaupunginkirjastossa. Samana vuonna Design Eevan korut olivat markkinakadulla Kajaanissa ja myyntitorilla Ristijärvellä Veisuiden aikaan. Joulumyyjäisissä 19 oltiin Pentin kansa myymässä koruja Virtaalassa.
Oon Instagramissa nimellä designeewa. Leena-sisko on tuon nimen taustalla. Kun kummipoikani Tuomas teki käyntikortit, niin niissä koreili Design Eeva. Nimi on Leenan ja Tuomaksen tuotosta.
Facebookissa liityin Ristijärvi-ryhmään, ja sitä kautta olen tavoittanut monta entistä ristijärveläestä, jotka ovat tulleet asiakkaikseni.
Ristijärveläiset tietävät ja ottavat yhteyttä, samaten ystävät ja työtoverit. Instagramin kautta on mennyt koruja ympäri maata. Asiakkaiden kanssa vaihdetaan kuulumisia muutenkin.
Helmeily on minulle harrastus, ei tulonlähde. Määräaikaisesti olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Ei ole tarkoituskaan, että minä elantoni tästä saisin. Kaikista suurin rikkaus on, on että tämä helmeily on valtavan suuri rentoutumiskeino. Ja ihmisten kohtaaminen on ihan parasta.
Suuri osa on tilaustöitä asiakkaiden toivomusten mukaan. Verstaalla on sovitusti yksi asiakas kerrallaan, koronarajoitukset huomioiden. Verstaan osoite on Puolangantie 5, tässä meillä kotona, Lauran entinen huone, joka on nyt valloitettu - yritetään sijata hänen sänkynsä silloin, kun hän tässä käy.
Minulta kysytään, ovatko korujen osat turvallisia käyttää, ovatko ne nikkeli-, lyijy- ja kadmium-vapaita. Kyllä ovat. Metalliosat ovat Suomessa testattuja EU-standardien mukaisia.
Minulla on nyt satoja koruja, kun ei ole ollut myyjäisiä. En näet malta pysyä verstaalta pois. Jos joku on vailla koruja, niin täältä kyllä löytyy! Vaan ennalta sovitusti, kun on tämä korona-aika. Otan vastaan yhden asiakkaan kerrallaan.