Ristijärvellä on voitokkaita siperianhusky-harrastajia kolmessa polvessa

Jussi Pietikäinen ja hänen tyttärensä Mira kertovat, millaista on pitää Ristijärvellä siperianhuskyja, kasvattaa niitä ja kilpailla niillä. Myös Marjo-äiti ja Maritsa-tytär osallistuvat husky-harrastukseen.

Pietikäisillä on tällä hetkellä 34 siperianhuskya. He ovat pitäneet huskyja 22 vuotta.

”Tämä alako niin, että vanhempi tytär Maritsa innostu, kun käytiin mökiltä käsin aikaa kuluttaessa sattumalta koiravaljakkokilpailuja katsomassa”, kertoo Jussi. ”Maritsa -tytär ilmoitti, että hän haluaa rippi- ja 15-vuotissyntymäpäivälahjaksi kahden vuoden päästä koiran ja sen pitää olla siperianhusky.” Jussin palo siperianhuskyihin ja koiravaljakkohommiin syttyi paljon myöhemmin.

Jussi asuu nykyisellään lapsuudenkotitalossaan Saukkovaaran juurella. Hänellä on kaksi tytärtä, joista Mira - nuorempi - on haastattelua tehtäessä paikalla. Paikalla on myös tytärten äiti Marjo.

”Yhessä näitä hoijetaan ja näistä vastataan”, sanoo Jussi, ”Kennelnimi on Icesmile’s,  ja kennel on tytärten nimissä.

Tyttäret saivat viime vuonna Kennellitolta Vuolasvirta-palkinnon ansiokkaasta kasvatustyöstä. Käyttökoirakoe- ja kilpailumenestys lisäsivät meriittiä.

Ristijärven huskyjen kilpailumenestys on melkoinen

Koirilla retkeillään, käydään näyttelyissä, käyttökokeissa ja kilpaillaan.

Koirilla ja ajajilla on useita rekisteröityjen siperianhuskyjen keskipitkän matkan suomenmestaruuksia useimmiten Jussin ajamana. Miran mies Tero voitti myös viime vuonna näillä koirilla kuuden koiran (puhtaitten, rekisteröityjen) luokan. Näillä koirilla on myös puhtaiden rekisteröityjen venäjänmestaruus keskipitkiltä matkoilta Jussin ajamana.

Koirilla on voitettu muun muassa Kalevala Race -kilpailu 2012. Se oli tuolloin Venäjän Euroopan-puoleisen osan pisin koiravaljakkokisa pituudeltaan 440 km. Venäläiset olivat äimystyneitä, kun kyseinen kisa pystyttiin voittamaan siperianhuskyilla.

Korilla on ajettu myös sprinttiä ja pitkiä matkoja, joista on esimerkiksi Pohjoismaiden mestaruusmitaleja. Marjo-äiti ja tytär Maritsakin ovat ajaneet aiemmin kilpaa, mutta siitä on jo aikaa.

Isoilla koiravaljakoilla keskipitkät matkat ovat 40 - 80 kilometriä. Lyhyemmät ovat sprinttimatkoja ja pitemmät pitkiä matkoja. Kilpailuissa matkat ajetaan vähintään kahtena starttina joko muutaman tunnin tai päivän tauoilla. Koirien palautumiskyky rasituksista on erityisen tärkeää näissä kisoissa. Pisimmillään kisat Euroopassakin ovat yli 1 000 kilometriä.

Viimeisin kisa Pietikäisillä oli Lieksassa, Ruunaalla 19.–21.2.2021. Siellä Jussi voitti kymmenen koiran puhtaiden siperianhuskyjen luokassa suomenmestaruuden 3 x 45 kilometrillä. Mira sai  neljän koiran puhtaiden siperianhuskyjen luokassa hopeaa 3 x 33 kilometrillä.

Miran tytär Inka ajoi viime talvena 3-vuotiaana Jussin perässä pisimmillään 15 kilometrin matkoja 1 - 2 koiralla. Hän kilpaili tuolloin 3-vuotiaana jo lasten luokassa 200 metrin suoran pätkän. ”Nyt 4-vuotiaana hän ajoi taas kilpailun lastenluokassa”, kehaisee Jussi-ukki. ”Serkkunsa ajoi kanssa. Meitä on kisoissa jo kolme eri sukupolvea ajajia. Tämä kilpailuissa mukana olo on mukavaa vaikka kaikki muu koiren kanssa puuhastelu tuleekin ykkösjuttuna ensin.”

”Norjassa ja Venäjällä koiravaljakkokilpailuilla on valtava medianäkyvyys, ja ne on yleisön suosikkilajeja”, kertovat Jussi, Mira ja Marjo.

Millaista huskyjen pitäminen on?

”Ennen kuin astutetaan, pitää olla ajatus, millaista koiraa ajatellaan”, aloittaa Jussi. ”Koulutus alkaa pennusta. Siperia ja siperianhuskyt opettaa. Koko ajan oppii uuttaa. Pitää lukea paljon ja haastatella kokeneita koirankasvattajia. Koko ajan joutuu ammentamaan tietoa ja koko ajan tulee uutta. Mahdollisia virheitä ei kannata toistaa vaan niistä tulee ottaa oppia.”

Eläinlääkäreitä löytyy Kainuun alueelta, mutta terveystutkimuksissa on huskyja käytetty myös Oulussa, Kuopiossa ja Joensuussa. Onnettomuuksia ei ole sattunut kuin pari, mutta kun loukkaantumisissa ei ole pystytty Kainuussa tekemään vaadittavia leikkauksia, niin on pitänyt mennä Joensuuhun ja Kuopioon.

”Meille tämä on harrastus”, kertovat Jussi, Mira ja Marjo. ”Ei ole ajelutettu turisteja kuin joskus erikoistapauksissa. Kaikki aika, energia ja rahathan tähän mennee. Töissä pittää käyvä sen tähe, että voisi pittää näitä koiria.”

Miralla on Kajaanissa työpaikka, ja hän asuu Kontiomäellä. Perhe muuttaisi 4- ja 2-vuotiaine lapsineen todennäköisesti Ristijärvelle, kun vaan löytäisi tästä läheltä sopivan talon. ”Niin oisi helpompi hoitaa yhessä nämä koirat.”

”Aika menee töissä ja koirien kanssa, valitettavasti ystäville jää huonommin aikaa”, toteavat Pietikäiset.

Retkeily huskyjen kanssa on riemullista

”Kevät on koiravaljakkoharrastuksen parasta aikaa”, julistavat Pietikäiset. ”Joka kevät on pyritty tekemään myös telttailuretki käsivarren Lapissa.”

Siihen tarvitaan koirankuljetuskärry, ja pakettiautossa on myös koirille bokseja. Mukaan otetaan useimmiten 2 x 8 koiraa eli valjakko molemmille. Koiramäärä vaihtelee sen mukaan, montako ihmisjäsentä on lähdössä kullakin kerralla mukaan. Yleensä ollaan viikko, puolitoista ja yövytään teltassa. Koirien ruuat pitää mahduttaa mukaan. Omasta mukavuudesta pitää tinkiä, koirien huomiointi tulee ykkösenä.

Käsivarren Lapissa ollaan erämaa-alueella Haltitunturin kieppeillä. Siellä ei ole puhelimessa kenttää. Jos haluaa soittaa, pitää kiivetä Haltille.

Retkeilemässä ovat useimmiten Jussi ja Marjo, joskus myös Mira ja hänen miehensä Tero. Kun Mira sai vanhemman lapsensa Inka-tyttären, silloin yövyttiin mökissä ja tyydyttiin tekemään päiväretkiä alle 1-vuotiaan pikkulapsen kanssa. Jatkossa ehkä myös lapsenlapset ovat retkillä mukana.

Kainuusta ja  Ristijärveltä löytyy myös upeita retkikohteita. Esimerkiksi Martinselkonen Suomussalmella on hieno retkikohde. Monilla Kainuun ja Ristijärven laavuilla on vuosien mittaan yövytty koirien kanssa.

Kiitokset kyläläisille

”Reiteissä ja treenausmahdollisuuksissa olisi paljon toivomisen varaa. Pihasta päästään kuitenkin yleensä lähtemään”, sanoo Jussi.

”Tämä kun on marginaalilaji, niin kaikki pitää tehä ite, van onneksi apua on löytyny läheltä. Koirat polkee yleensä ite reitit. Yhen kerran oon tänä talvena ajanu reitin kelkalla. Kunta tai yhteiskunta ei ole puuttunut tai osallistunut tämän lajin tukemisen millään muotoa. Sponsoreita ei ole ollut liikaa tarjolla”, Jussi kuvaa.

Treenireitit ovat lyhyitä. Ne ajetaan moneen kertaan edestakaisin, jotta saadaan tarvittavia kilometrejä koirille.

”Kiitos hyvien koirien, ollaan pärjätty mukavasti.” Lopuksi Pietikäiset haluavat kiittää erityisesti heitä huskyharrastuksessa auttaneita henkilöitä ja kyläläisiä.

Voit jatkossa seurata Ristijärven siperianhuskyjen tarinaa Facebookissa haulla Icesmile's Siberian huskies ja osoitteella https://www.facebook.com/groups/220138254769824