Tänne luodaan ja toteutetaan ehjä ristijärveläinen kasvun polku

Lauri Lappalainen valittiin Ristijärvelle sivistyspäälliköksi ja keskuskoulun rehtoriksi. Atte Leinonen toimii apulaisrehtorina. Lauri esittäytyy kuntalaisille, ja Lauri ja Atte kertovat työstään laadukkaan ja monipuolisen oppimisen polun rakentamiseksi.

Olen syntynyt Kajaanissa mutta muuttanut muutaman vuoden ikäisenä maaseudulle Vuolijoelle. Nykyäänhän Vuolijoki kuuluu Kajaaniin, aloittaa Lauri. Oon kainuulainen.

Asun Sotkamossa niin ku Atteki. Minulla, vaimollani ja päiväkoti-ikäisellä tytölläni on talo siellä. Puoliso työskentelee samalla alalla eri kunnassa.

Oon opiskellu Rovaniemellä yliopistossa, Lauri jatkaa, ja valmistuin kasvatustieteen maisteriksi luokanopettajan koulutusohjelmassa. Koulutusohjelma oli luontokasvatuspainotteinen. Kuvataidekasvatusta opiskelin taiteiden tiedekunnassa sivuaineena. Helsingin ja Lapin yliopistosta opiskelin kasvatus- ja kehityspsykologiaa myös sivuaineena. Historiaaki oon opiskellu sivuaineena.

Työelämän ohessa oon opiskellu kulttuurihistoriaa Turun yliopistossa ja Lapin yliopistossa. Oon tehny opetustoimen hallinnon opinnot, mikä antaa rehtorin kelpoisuuden ja osaamista opetusalan erityisasiantuntija- ja johtamistehtäviin. Oon alottanu avoimen yliopiston kautta opiskelemaan hallintotieteitä ja johtamista Lapin yliopistossa, siellä sitten tulee vastaan organisaatiopsykologiaa ja muuta mielenkiintoista.

Kalankäsittelytehtaalta opetustyöhön

Työurani on aika monipolvinen: Nuorempana tein töitä muun muassa kalankäsittelytehtaalla. Opettelin fileeraamaan ja käsittelemään kalaa. Siitä on ollu hyötyä harrastuksessani, kun kalastelen.

Myynti- ja asiakaspalvelutyötä ja kehittämistyötä oon tehny. Telialla ja DNA:lla oon tehny tietoliikenteeseen liittyvää työtä, ICT-työtä, asiakaspalvelua ja myyntiä.

Opetusalalla oon työskennelly Inarin kunnassa pariin otteeseen, Haapaveden kaupungissa oon ollu töissä, samoin Rovaniemen kaupungilla, ja Kajaanissakin oon tehny opiskeluaikaan sijaisuuksia. Sotkamon kunnassa oon ollu luokanopettajana. Viimeisen vuoden olin Kajaanin AMK:ssa - sieltä tulin tänne.

Koulussa on meneillään monia muutoksia

Atte on nyt apulaisrehtori - vararehtorin nimike on muutettu apulaisrehtoriksi. Koulun johtamisjärjestelmää uudistetaan; vastuuta jaetaan oppimisen laadun, paremman henkilöstöjohtamisen ja ennakoivan toiminnan suunnittelun mahdollistamiseksi.

Uudistuksen tavoitteena on, että oppilaat voivat hyvin ja saavat laadukasta opetusta, että pysytään ajan hermossa kiinni, koska työnteon tavat ovat muuttuneet. Meillä on oppimiseen liittyvä iso visio: tänne luodaan ja toteutetaan ehjä ristijärveläinen kasvun polku varhaiskasvatuksesta perusopetuksen loppuun asti.

Meillä on huoli oppimisen narratiivin eheydestä. Eheyteen kuuluvat opetussuunnitelmien tulkitseminen, opetuksen järjestelyt, henkilökunnan osaamisen kehittäminen, johtamisjärjestelmä ja se, että fasiliteetit on hyvässä kunnossa ja toiminta strukturoitua. Käytännössä oppilaiden mahdollisuuksia ja kykyä keskittyä oppimiseen pyritään parantamaan niin, että mieleen kiinnittyy ehjiä oppimiskokonaisuuksia. Tämä aika haastaa uusilla tavoilla käsityksiä ja käytäntöjä oppimiseen liittyen.

Me suunnitellaan työt yhessä Aten kanssa, tehhään tuntien sijoittelusta ehjempiä kokonaisuuksia ja kehitetään välineitä sekä hoidetaan oppilaitten ja henkilökunnan asioita. Atte on paikalla, kun minä oon poissa.

Erityisopetuksen uudistus astuu voimaan 1.8.2025. Suomalaisessa koulujärjestelmässä pyritään uudistamaan erityisopetus perinpohjaisesti; kolmiportainen tukimalli poistuu, tuen järjestäminen muuttuu, ja tuen antamista pyritään kehittämään tapojen, laadun ja määrän suhteen. Koko toimintakulttuuri tulee muuttumaan.

Pienessä yksikössä pystytään toimimaan ketterästi ja meillä on hyvä yhteistyö kunnan kanssa, pistää väliin Atte.

Meillä on valtavan suuri potentiaali rakentaa laadukas monipuolinen oppimisen polku, sanovat Lauri ja Atte yhdestä suusta, mutta se vaatii työtä, eikä se rakennu hetkessä. Kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, ja se vaatii yhteistyötä ja yhteisen näkökulman löytämistä koulun ja kodin välillä. Tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista, asioiden tunnistamista ja eteenpäin katsovaa mielentilaa, asennetta.

Työpari Atte Leinonen (vasemmalla) ja Lauri Lappalainen.

Sivistyspäällikön työ on vaativaa

Sivistyspäällikkönä minä ajattelen sillä tavalla, että sivistys on yhteisön sielu, sydän, sanoo Lauri. Sivistystä on monenlaista, eikä ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa olla sivistynyt. Jotkut ihmiset on sydämeltään hyvin sivistyneitä, jotkut mahdollisesti tietovarantojensa puolesta. Yhtä kaikki sivistys on ennen kaikkea toisten ihmisten arvostavaa ja kunnioittavaa kohtaamista. Tälle sivistykselle luodaan pohjaa kunnan varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa, vapaa-ajan palveluissa ja kirjasto- ja kulttuuritoiminnassa.

Sivistyspäällikön työ on vaativaa. Se haastaa hahmottamaan isoja kuvioita, kuten taloutta, rakenteita ja henkilöstöä, mutta myös abstrakteja arvoja, kuten kasvatusta.

Yhteistyö Aten kanssa on ollu hyvä asia. Me voidaan täydentää toinen toisiamme, ja Attehan on paikkakuntalainen.

Työpariajattelua on syytä korostaa. Kun isoja muutoksia tapahtuu hallintopuolella ja paljo uudistuksia tulee, niin käyttöönotto ja kehittäminen vaativat aikaa. Koululaiset ja henkilökunta ansaitsevat läsnäolevan rehtorin. Ensi vuoden työsuunnittelussa pystytään paremmin huomioimaan muutostarpeita. Kyse on läsnäolosta; tämä ei oo mittään massan johtamista. Apulaisrehtori tuntee jokaisen oppilaan.

Minä oon täältä kotosin, sanoo Atte, mutta me jaetaan Laurin kanssa tismalleen samoja arvoja. Atte opastaa paikallisissa asioissa ja Lauri tuo tietotaitoa. Tämä koskee myös perhokalastusta, nauraa työpari, joenpenkat tulee tutuksi ja saahaan ottavampia perhoja.

Ristijärven historia kiinnostaa

Minä olen historiasta kiinnostunut, sanoo Lauri, ja Ristijärvellä on pitkä historia. Ristijärvellä on ainakin ollut eniten tohtoreita asukaslukuun nähden, ja sehän kertoo osaltaan siitä, että täällä on tehty asioita oikein.

Juurevuutta on mahdollisuus tunnistaa ja vahvistaa ja antaa eväänsä elämänpolulle sitäkin kautta, että muistot ja kokemukset olisi tästä paikkakunnasta myönteisiä. Yhteyden säilyminen kotipitäjään on ensiarvoisen tärkeää, erityisesti pito- ja vetovoimaa aatellen.

Minulla oli vaihtoehtona, että lähenkö Ouluun vai Kainuuseen, ja valinnassa painoi osaltaan luonto. Paljon mietin sitä, että täällä on varmasti hiljaista tietoa ja pääomaa, joka pitäisi tunnistaa ja saada valjastettua osaksi sivistyksen kenttää.

Täällä on esimerkiksi Hiisijärven hiekat, ja se tarjoaa alustaa näytelmille - Kalevalan päivähän on tulossa ja koululla aiheita käsitellään.

Ihmisellä pittää olla tai ainakin olis toivottavasti erilaisia kiinnittymispintoja identiteetin kehittyessä, kuten paikallinen kulttuuri ja ihmissuhteet. Tarvitaan asioita minkä vuoksi ellää elämäänsä ja mennä etteenpäin. Ne on ne elämän kiintopisteet, juurevuuessa nimittäin.