Karhulankylä

Karhulankylän esittelevät Hannu Keränen ja hänen tyttärensä Riikka Keränen. Hannu on oppaana, kun Puhakan Arja Heikkisenjoen kylältä (Amie Aalto) kiertää kuvaamassa Karhulankylän taloja. Karhulankylän kartan on tehnyt Maanmittauslaitoksen palvelun avulla Jussi Kemppainen ja drone-kuvat on ottanut Eero Pyykkönen. Luvassa on kylä suoraan Ristijärven matkailun iskulauseesta: viihdy vaaramaisemassa, virkisty vesien äärellä. Ilmanko Karhulankylällä on paljon mökkiasutusta.

Riikka Keränen ja hänen isänsä Hannu Keränen - molemmat Karhulankylän asukkaita, Rannan talosta.

Karhulankylä on kahden järven välissä, ja vaararivistö häämöttää taustalla. Kylä sijaitsee Lahnasen ja Iijärven välisellä kannaksella. 

Karhulankylä - kuvitusta Ristijärven matkailun iskulauseeseen: viihdy vaaramaisemassa, virkisty vesien äärellä.

Kirkkonkylältä Karhulankylälle tultaessa ajetaan Tolosenjoentietä, joka on hyvin kaunis rantatie - Lahnanen näkyy vasemmalla. Tulija ylittää useita siltoja: Ensin on silta, jonka oikealle puolelle jää Pääpuron kosteikko. Seuraava silta on Myllypuron silta. "Siellä oli ennen mylly - ja tanssilava", lisää Hannu hymähtäen. Kolmantena on Karhulankylän silta, jolta Lahnanen näkyy toisella puolella ja Iijärvi toisella puolella. Järvien takana siintää vaarojen rivistö.

Näkymä Karhulankylän sillalta Lahnaselle päin.

Näkymä Karhulankylän sillalta Iijärvelle päin.

Karhulankylän kartta.

Karhulankylän talot

Likonniemestä on löydetty kivikautinen kehdonjalaksen muotoinen kirves. Muistakin kivikautisista asuinsijoista on tietoa. Paikka on merkitty tuohon karttaan.

Kylä on saanut nimensä 1600-luvun jälkeen Karhulassa asuneesta Heikki Karhusta. Karhun etunimestä Hannu ei tosin ole aivan varma, mutta Karhulankylä-nimi on tullut tästä Karhusta.

Karhulankylällä on kuusi taloa ympärivuotisessa asutuksessa, ja siellä on noin 20 vapaa-ajan asuntoa. Tieosakkaita on 28.

Taloista vanhin on Karhula. Möttönen on talolle nyt tunnetumpi nimi, koska Möttösiä on asunut siinä monta sataa vuotta.

Tällainen on nyky-Karhula eli Möttönen. Portailla käväisi kuvaa otettaessa vakituisesti Oulussa asuva Antti-poika, joka on kiinnostunut saamaan verkkoesittelyn linkin. Emäntä on marjassa.

Salamela on kylän vanahimpia taloja. Se on nykyään vappaa-ajan asuntona.

Salmela.

Seppälässä on asuttu jo 1800-luvulla. Osa on lähteny Amerikan vallotukseen ja osa on tullu takasi. Nyt talossa asuu Tiina Oikarinen miehensä kanssa. Seppälä on Tiinan äidin kotitalo eli Tiinan mummola. Tiina on kuvaushetkellä poimimassa puutarhavadelmia. Pariskunta on aiemmin asunut Seppälässä kymmenisen vuotta, mutta sitten muuttanut muualle. Nyt he remontoivat Seppälää asumiskäyttöön.

Seppälä.

Ranta on Hannun ja Riikan kotitalo. Hannun ukki oli syntynyt 1860. Vanahaa talloa ei ennää oo, se on uusattu.

Ranta.

Rannassa kasvatettaan kanoja. Kukkokin on. "Puhutaan petoniporsaista van meillä se oekeesti semmonen on - Riikan tekemä veistos." Rannan erikoisuutena on vielä punakoivu.

Riikka Keräsen tekemä veistos, punakoivu ja kanahäkki Rannan pihalla.

Suurin piirtein yhtä vanaha kuin Ranta on Selekälä, nyt virallisesti Mattila - Tolosia siellä assuu. Mattilassakin kasvatetaan kanoja. Kukko saattaa kiekaista jo kolmen aikaan. Yksi kana parhaillaan hautoo.

Selekälä eli Mattila.

Samolassa assuu Jokelaisia. Se on kesämökkinä.

Samola.

Vanaha talo on myös Karhulasta lohkastu Peltola. Kinnusesta kuitenni puhuttiin, että käyvään Kinnusessa, kun siellä asu Kalle Kinnunen suurperheineen. Kalle Kinnunen oli Karhulankylän talot kuvaamassa kiertäneen Puhakan Arjan isän äidin Elsa Puhakan, omaa sukua Kinnunen, veli. Karhulan Kallesta puhuttiin.

Peltola eli Kinnunen.

Kinnusen vieressä on 1880-luvulta oleva aitta.

1880-luvulta peräisin oleva aitta. Ranta-nimisen talon yhteydessä on 1860-luvulta peräisin oleva aitta.

Törmä on Keräsillä. Se on vapaa-ajan asunto.

Törmä, jossa kesäasukas raevovaa pensaeta.

Vanahimpia asukkaita Karhulankylällä oli Hermanni Mikkonen. Talon nimi on Lähtevälä Herkonsaarella. Hermannilla oli tapana leokaella, että harva mies sitä uskaltaa koko ikäsä miinan vieressä nukkuo, kun sen vaimon nimi oli Miinä.

Herkko oli renki ja Miina piika ja kuppari. Kyläläeset lahjotti Viittasaari-nimisen paekan tälle pariskunnalle.

Hermannin mökki on siirretty vähän matkan peähän alakuperäsestä paekastaan tähän. 

Kanervan talo on purettu pois, van kesämökki siinä on. Veikkola on vapaa-ajan asunto. Ukkola on vanaha talo. Salmelan isäntä on lahjottanu tontin rengilleen. Ukkolaan on rakennettu uusi talo, jossa asuvat Mari ja Kimmo Väisänen perheineen, ja naapuritalossa asuu Marin äiti.

Herkonsaaressa on tämmösiä mökkejä neljä peräkkäin. Kaikkiaan mökkejä on seihtemen.

Tätä rakennusta Hannu tituleeraa alakuperäseksi mökiksi, van siihen on rakennettu lasitettu terassi myöhemmin. Tämän tyylisiä oli mökit sillon 70-luvulla kaikki.

Karhulankylän koulu lopetettiin 1968. Oppilaat siirtyivät kirkonkylälle.

Koulu on nykyään vapaa-ajan asuntona.

Millä karhulankyläläiset ovat hankkineet elantonsa 

Maanviljelyshän se on ollu. Lehmiä oli, van joka talossa oli sika. Rannassa oli emakoita. Salamelassa ja Samolassa ovat kasvattaneet itelle sikoja. Latvakylästä Paljakasta tulivat kevväällä viimesillä lumilla, ottivat porsaan villasukkaan tai reppuun panivat. Ne on kulettanu ne ihan pikkusena - niin on ollu helepompi kulettaa.

Kaksi nuottaporukkata on ollu, ne on nuotalla vetäny kallaa. Ranta ja Seppälä toesena ja vielä toenen porukka. Syötiin, ja kun enempi tuli, niin kyläläisille annettiin. Muikkua sillon pyyvettiin nuotalla.

Muikku on hävinny Iijärvestä; kuhhaa ja haokea on niin paljo, että ne on syöny muikun. Viime nuotissa on ollu enempi norssie kun muikkua - petokalan mahassa on ollu särki tai ahven. 

Vanahat isännät veti nuottie - oesiko ollu 50-luvulla, vanahan maaliman aikaan. 1964 tuli säännöstely, kun Leppikosken voimala rakennettiin. Sen jäläkeen ei oo tulvia ollu. Sitä ennen oli semmosia tulvia, että Karhulankylän siltaki jäi vein alle.

Rannassa muutettiin navetta 1982 sikalaksi, sitä ennen oli lehmie.  Möttösessä oli lehmie, samon Salamelassa, Samolassa, Seppälässä ja Selekälässä - 50-luvulla vielä Kanervassaki oli lehmie. Seppälästä hävisi lehmät, ja ne vuokrasi pellot pois.

"40 vuotta pijin sikoja vaimoni Pirkon kanssa", kertoo Hannu, "van 2022 lopetettiin. Se piti hengissä, van onhan siinä työmaata - aika hyvin tunnen siat. Emakoita oli 75 kappaletta. Alotettiin 30:llä ja sitten lisättiin 75:een. Omalla viljalla ja ostotiivisteellä ruokittiin. Ohraa se oli." Möttösellä oli lehmie parhaillaan yli 20.

Nyt kun on tilaisuus, niin Arja kysyy Hannulta, minkä takia Arjan talon viereistä metsäpalstaa Heikkisenjoella kutsuttiin polliisin puoleksi. Selvisi, että metsän omisti Hannun ukki Lauri Keränen, joka oli polliisi - Ristijärven, Puolangan ja Hyrynsalmen piiripoliisi. "Heikkisenjokivarsi oli vanahoja niittypalstoja", kertoo Hannu. "Jokivartta mennee pitkän matkaa meijän maita."

Karhulankylällä on nykyään taiteilijan työpaja ja näyttelytila sekä puusepänverstas

Riikka Keräsellä on tänä kesänä Karhulankylän kesä -niminen projekti. Hän on perustanut tyhjäksi jääneeseen sikalaan näyttelyn, jossa on hänen omien töidensä lisäksi kolmen muun taiteilijan töitä. Riikka pitää näyttelyn ohessa kahvilaa. Näyttelyssä on käynyt 25 - 30 henkeä päivittäin. Tavoiteena on kesän mittaan 500 kävijää.

Riikan sisko Emma Keränen ja hänen miehensä Sebastian Gotthardt ovat perustaneet Karhulankylän Puutyö Oy -nimisen firman, joka toimii pihan puolella. Sebastian on kotoisin Saksasta Münchenin läheltä Bayerista. Emma ja Sebastian asuvat kirkonkylällä. Sebastian on ollut Suomessa jo viisi vuotta. Emma on aikoinaan asunut Saksassa seitsemän vuotta, mutta Emma ja Sebastian ovat tavanneet toisensa Suomessa. Sebastian sanoo viihtyvänsä Suomessa, vaikka Suomessa ja Saksassa on elämä hyvin erilaista. Erona on erityisesti olut, jota Saksassa juodaan paljon. Suomessa taas melkein jo pullollista paheksutaan.

Tällainen on tyhjäksi jäänyt sikala, jonka Riikan porukka on perusteellisesti puhdistanut ja valjastanut taiteilijan työtilaksi ja nykytaiteen näyttelytilaksi.

Riikan kahvilassa on myynnissä Sebastianin tekemiä kuksia.

Palataan vielä tähän ainutlaatuiseen maisemaan: järvi molemmin puolin kylää ja järvien ympärillä siintävät vaarat.